Piirtämistä, vätittämistä ja maalaamista olen harrastellut aina silloin tällöin kolupojasta saakka. Kansakouluiässä 1950-luvulla jonkinlaista A5-kokoa olevaa piirustuspaperia oli käytettävissä vain koulun piirustustunneilla. Kotona häätyi piirrellä esim. tyhjästä palasokeripaketista tai kenkälaatikosta saksituille pahvin palasille. Osallistuin ainakin kerran kirkonkylällä järjestettyihin henkisiin kilpailuihin, ja voittohan sieltä tuli omassa sarjassani. Muistaakseni aiheena oli Koulutie. Se piti maalata vesiväreillä A4 kokoiselle paperille. Omasta mielestäni siitä tuli surkea, ja olin vähällä rutata sen.

Myöhemmin piirustusnumeroni oli käytösnumeroa lukuun ottamatta lähes aina todistuksen paras eli 10. Piirustuspaperien koot olivat sentään A4- ja jopa A3-kokoa. Sitten kuvataideharrastus hiipui unhon yöhön pitkiksi ajoiksi, mutta taidemuseoissa niin koti- kuin ulkomailla olen viihtynyt aina, ja vissiin joka kerta on tullut hankituksi kotiin viemisinä myös taidekirjallisuutta.

Uuden herätyksen varsinaiseen maalaushommaan sain vasta 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa, kun menin Pentti Tullan vetämälle kansalaisopiston kurssille. Pentti oli vaativa ja innostava opettaja. Pentin mentyä liian aikaisin pilven päälle maalailemaan, tilalle tuli Kari Tuisku, hänkin merkittävä lappilainen kuvataiteilija.

Oltuani Pelkosenniemen yläasteella ja lukiossa historian ja yhteiskuntaopin lehtorina 1981-2006 sain koko ajan opettaa, kylläkin muodollisesti epäpätevänä, molemmille kouluasteille myös kuvaamataitoa. Se oli itsellenikin kehittävää aikaa. Oppilaiden kanssa oli mukava työskennellä ja olla luovassa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. 

Eläkkkeelle päästyäni sain valmiiksi yläkertaan rakentamani ateljee- ja näyttelytilan, jonne olen ripustellut lähinnä eläkepäivinä sutimiani töitä. Siellä ovat sievässä rivissä ainakin vielä jonkin aikaa akvarellit, jotka maalasin tarinakirjaa varten. Niihin liittyy aina tarina, joka on luettavissa Tarinoita Kairalasta -kirjasta. Kirja on edelleenkin myynnissä hintaan 25 euroa.