Arkeologi Miikka Tallavaara matkalla Manolaissaareen. Kuva Kitisestä Yliuopajalle johtavasta salmesta.

Manolaissaari sijaitsee Yliuopajassa kylän pohjoispäässä. Se on kooltaan 1,5 ha. Saari on ollut muinainen asuinpaikka. Sen rantahiekasta on useaan otteeseen löytynyt runsaasti kvartsi-iskoksia, -työkaluja ja -ytimiä. Mielenkiintoinen löydös on piikivestä valmistettu tasakantaisen nuolenkärjen kantakatkelma. Vaikka löydöt ovatkin rantahietikolta saaren kaakkoiskulmalta, on itse asuinpaikka sijainnut löytöalueen kohdalla korkealla törmän päällä.

Muodoltaan tasakantaiset nuolenkärjet tulevat käyttöön aivan kivikauden lopulla ja varhaismetallikauden alussa n. 1900 eKr. ja niiden käyttö jatkuu n. 700 eKr. asti. Näin ollen löytö ajoittaa Manolaissaaren asuinpaikankin jonnekin tuolle yli 1000 vuoden mittaiselle ajanjaksolle.

Nuolenkärki on valmistettu piikivestä, jota Suomen maaperästä ei luontaisesti löydy. Kaikki esihistoriallisena aikana käytetty piikivi onkin täytynyt tuoda muualta, usein hyvin pitkien matkojen takaa. Tärkein piikiven esiintymisalue ulottuu Venäjällä Moskovan eteläpuolelta Äänisen itäpuolitse Vienanmeren etelärannikolle asti. On hyvin mahdollista, että löydetyn nuolenkärjen raaka-aine on alun perin hankittu juuri Vienanmeren alueelta. Toisaalta nuolenkärjen raaka-aine vastaa silmämääräisesti myös Pohjois-Norjassa esiintyvää piikiveä. Manolaissaaressa asustelleet ihmiset ovat siis todennäköisesti hankkineet raaka-ainetta nuolenkärkiinsä joko suoraan tai välillisesti jommalta kummalta edellä mainitulta alueelta.

Vastarannalta Kentänojan suusta on löytynyt saviastian palanen, joka edustaa myöhäisempää kampakeramiikkaa. Löydöt on tehnyt arkeologipariskunta Miikka ja Meri Tallavaara. Vuonna 2008 Miikka inventoi koko Kairalan ja myös Luiron kylän muinaislöydöt. Olin itsekin tiiviisti mukana tutkimusapulaisena.

 

 

 

 

Saaren rantahietikon tarkastelua arkeologin silmin.