Asukasmäärä oli suurimmillaan eli liki 400 henkeä 1960-luvun alussa. Kairala oli tuolloin elinvoimainen maatalouskylä. Kaukokatseiset isännät hankkivat yhteisen leikkuupuimurinkin, jonka väitettiin olevan peräti maailman pohjoisin.
Iso suonenisku oli 60-luvun loppupuolelta valtiovallan toimesta alkanut maa- ja karjatalouden alasajo. Karjatalojen määrä putosi äkisti kymmenesosaan. Peltojen paketointiraha ja karjan tapporaha lämmittivät vain hetken. Työttömyys ja epävarmuus tulevaisuudesta ajoivat väkeä Ruotsiin ja muualle Suomeen.
Kokonaan kylä ei kuitenkaan tyhjentynyt. Elämä jatkui. Kansakoulu ja vuodesta 1972 peruskoulun ala-aste toimi vuoteen 1998. Kairalan koulua kävivät myös Luiron ja Aapajärven oppilaat. Kairalassa oli vielä 80-luvun puoliväliin saakka kaksi kyläkauppaa: Koilliskuntain osuuskauppa ja osuus- eli Sallanliike. Vuoteen 1972 oli kolmaskin, August Lakson jo ennen sotia perustettu sekatavarakauppa. Osuuskaupankin lopetettua kauppatoiminta päättyi kylässä 1995. Nykyään asukkaita on n. 80.
Maisemaltaan Kairala on monivivahteinen, kaunis kylä. Lapin sodan aikana tuhotulle joen itäpuolelle ovat leimallisia jälleenrakennuskauden talot ja niiden takana kohoavat harjumaisemat. Siellä täällä näkyy myös uudempia ja aivan uusiakin taloja. Myös laajat peltoaukeat näyttäytyvät itäpuolella parhaiten. Kylän länsipuolta halkoo valtatie 5, jonka molemmin puolin on säilynyt monta vanhaa arvorakennusta. Lähialueella on kaksi suojeltua aapasuota: Kairanaapa joen itäpuolella ja Kilpiaapa länsipuolella. Kaukomaisemassa kohoavat lounaassa Pyhä-, lännessä Luosto-, pohjoisessa Ora- ja idässä Nivatunturi.
Vuosina 2007-09 Kairalan Kyläseura yhdessä Luiron Kyläseuran kanssa oli Lapin ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön mukana tekemässä kylien yhteistä maisemanhoitosuunnitelmaa. Työn tuloksena syntyi 130-sivuinen maisemanhoidon opaskirja.
Vuonna 2010 vietettiin Kairalassa valtakunnallisesti merkittävän Kairalan-Luiron maisema-alueen perustamisjuhlaa, jota kunnioitti läsnäolollaan myös ympäristöministeri. Tähän mennessä valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita on ympäristöministeriön toimesta perustettu kaikkiaan 4 kappaletta.
Yritystoimintaa ei Kairalassa kovin paljoa ole. Maatalousyrittäjiä on kolme. Yksi kasvattaa emolehmiä ja toisella on isohkoja naurisviljelmiä leipätyönsä ohessa. Kolmas hoitaa entisen maitotilan heinämaita ja myy heinänsä pyöröpaalattuna lähinnä porotilallisille. Yhtään maitotilaa ei ole ollut enää vuosiin. Porokarjaa lienee neljässä talossa. Koneyrittäjiä on pari-kolme ja taksiautoilijoita kaksi.
Matkailutoiminta on selvästi saamassa enemmän huomiota kylässä. Suositun Jaakkolan pirttikahvilan kävijämäärät lupaavat yritykselle vakaata kehitystä. Leader-hankkeen myötä on viriämässä muutakin matkailupalvelutoimintaa. Kairala on ollut mukana digitaalisessa Tarinakylä-hankkeessa ja se on nyt yksi Lapin kylistä, joka on saanut Tarinakylä-statuksen.
Uusimmat kommentit
Moi, löysin sivusi ja ehkä yhteyden. Matinpoika Tallavaara (1734-1787) oli naimisissa Margeta Paavontytär Orajärven (1739-1812) kanssa Luiron kylässä, Hyötylän talossa. Tiedätkö heidän lastensa nimet?
Hei!!
Olen tehnyt Myheritage sukupuuta ja löysin teidät etsiessäni tietoa Juho Juhonpoika Kairavuopiosta joka on isäni äidin Onnia Heinosen äidin Aina Karoliina Kyllösen isän isän isä . Hei kaikille!
Kiitokset vielä kerran lauantain kyläkierroksesta! Varsinkin iäkkäämmät vieraamme olivat hyvin innoissaan, kun pääsivät näkemään lapsuudestaan tuttuja asioita.
Tervehdys ja terveisiä Pudasjärveltä! Löysin vastikään tämän sivuston ja olisi mielenkiintoista selvitellä enemmänkin tätä yhteyttä Pudasjärvelle. Itse olen 14.sukupolvi Pudasjärven Oinaita.