Luontotyypiltään Manolaissaari jakautuu kahteen selvästi pokkeavaan alueeseen: reilun hehtaarin kokoiseen, korkeaan, eri puulajeja käsittävään osaan ja matalampaan n. 0,5 ha:n kokoiseen, koivuvaltaiseen osaan. Saaressa ovat laiduntaneet lampaat 1950-luvun lopulle saakka, jonka jälkeen se alkoi puskittua. Puusto ja aluskasvillisuus alkoivat kärsiä valon puutteesta.
Saaressa oli kolme omistajatahoa, ja yksi niistä teetätti pääsaaren toiseen puolikkaaseen ylispuuhakkuun. Monta jättipetäjää ja –kuusta rojautettiin nurin. Nyt ainakin valoa tuli saareen enemmän. Iso osa määrämittaan katkotuista puista jäi kuitenkin lojumaan saareen.
2000-luvulla tehtyjen maakauppojen myötä pääsaari siirtyi omistukseeni. Alkoi vimmattu maisemallinen kunnostustyö. Päätin harventaa puustoa, jotta se vankistuisi ja tupsulatvaiset männytkin alkaisivat voida paremmin. Haapa oli melkein valtaamassa saaren, joten sitä oli herkimmin vara panna poikki ja pinoon. Tiesin kyllä, että haapa pitäisi ensin kaulata ja antaa odottaa ainakin pari vuotta, ennen kuin sen kaataisi. En kuitenkaan malttanut jäädä odottelemaan. Sen jälkeen olenkin saanut ajankulukseni nykiskellä versoja. Joka kesä ne ovat olleet kuitenkin vähentymään päin.
Saareen lojumaan jääneet puutkin ovat ajan mittaan alkaneet maisemoitua. Monet niistä ovat vuosien saatossa saaneet kauniin sammalpeitteen ylleen. Olen muutamia läpilahoja kolmimetrisiä potkiskellut hajalleenkin. Harvennuksen jälkeen kaikki kaadetut karsitut ja katkotut puut ovat parina-kolmena talvena saaneet kyytiä halkomisrantteelle. Risusavotta saaressa on ollut melkoinen. Kymmenet risukasat ovat palaneet iloisella liekillä lämmittäen samalla myös maisemanhoitan mieltä tehdystä työstä.
Nyt mäntyjen neulasmäärät ovat alkaneet lisääntyä. Pitkät ja solakoiksi jääneet männyt selvästi nauttivat valosta. Saaressa on tukevasti pystyssä kaksi isoa kelopuuta. Niissä on kololintujen mukava pesiä.
Aluskasvillisuus on silmin nähden runsastunut. Äkkipäätään lueteltuina siellä kukkii ja marjoo kullerot, kurjenpolvet, kissankellot, angervot, maitohorsmat, metsätähdet, sianmarjat, lillukat, mesimarjat, puolukat, viinimarjat, katajanmarjat …
Uusimmat kommentit
Moi, löysin sivusi ja ehkä yhteyden. Matinpoika Tallavaara (1734-1787) oli naimisissa Margeta Paavontytär Orajärven (1739-1812) kanssa Luiron kylässä, Hyötylän talossa. Tiedätkö heidän lastensa nimet?
Hei!!
Olen tehnyt Myheritage sukupuuta ja löysin teidät etsiessäni tietoa Juho Juhonpoika Kairavuopiosta joka on isäni äidin Onnia Heinosen äidin Aina Karoliina Kyllösen isän isän isä . Hei kaikille!
Kiitokset vielä kerran lauantain kyläkierroksesta! Varsinkin iäkkäämmät vieraamme olivat hyvin innoissaan, kun pääsivät näkemään lapsuudestaan tuttuja asioita.
Tervehdys ja terveisiä Pudasjärveltä! Löysin vastikään tämän sivuston ja olisi mielenkiintoista selvitellä enemmänkin tätä yhteyttä Pudasjärvelle. Itse olen 14.sukupolvi Pudasjärven Oinaita.