Vuonna 1802 teki Uppsalan yliopiston tutkija Göran Wahlenberg matkan Kemin Lappiin. Tutkimusraportissaan hän korostaa, kuinka erityisesti ”Kairavuopaja on iso kylä hyvine peltoineen molemmin puolin Kitistä”. Lisäksi hän useista muista kylistä poiketen mainitsee Kairavuopion jokaisen talon nimeltä. Joen länsipuolelta hän luettelee kaksi Ollilaa, kaksi Jaakkolaa, Lakson ja Marttiinin sekä itäpuolelta kolme Kairavuopiota, Tallavaaran, Hyötylän ja Honkalan. 1800-luvun puolivälissä taloja oli jo parikymmentä. Voimakkainta kasvu oli ollut joen itäpuolella.

Kuuluisa Lapin pappi Jacob Fellman teki v. 1821 pitkän venematkan Sompiosta Luiroa alas ja Kitistä ylös Kairavuopioon ja sitten Kemijokea alas aina jokisuulle asti. Matkakertomuksessaan Fellman ei malta olla kehumatta Kairavuopiota komeaksi kyläksi. ”Näöltään se on paljon komeampi kuin Finnmarkenin kaupungit.” 

Noihin aikoihin oli Kemin Lapissakin tapahtumassa siirtymistä savupirteistä uloslämpiäviin rakennuksiin. Näin oli laita erityisesti Kemijärvellä sekä siihen rajoittuvissa osissa Sodankylää ja Kuusamoa.

Muutosta asumiskulttuurissa oli siis hyvää vauhtia tapahtumassa myös Alaperällä, joksi nykyistä Pelkosenniemen kunnan aluetta oli alettu nimittää. Asiaa valaisee myös A. J. Sjögrenin kuvaus vuodelta 1828: ”Syrjäseuduilla rahvas asuu yleisesti tavallisissa pimeissä savun täyttämissä pirteissä, mutta keskempänä Kemin Lappia näkymät vaihtuvat. Tilalle tulevat iloiset, valoisat ja korkeat tuvat, joiden kiviuunit on rapattu valkeiksi ja varustettu savupiipulla. Tästä muutoksesta on seurauksena ei vain siisteys vaan myös tasaisempi lämpö, koska ovea ei - kuten savupirteissä - tarvitse pitää auki.”     

Katselmuspöytäkirjat kertovat, että 1830-luvulta lähtien oli Kairalassa jo varsin näyttäviä pihapiirejä. Erityisesti päärakennukset olivat isoja ja komeita. Ollilan l. Pelkolan pihassa oli tuohikattoinen päärakennus (16 x 7 m) kivijalan päällä. Siinä oli eteinen, pirtti neljine ikkunoineen, tupa ja kaksi kamaria. Lähellä päärakennusta oli toinenkin uusi rakennus (14 x 4,5 m), jossa oli eteinen, tupa ja kamari.  Myös kaikki ulkorakennukset on kirjattu  katselmuspöytäkirjaan.   

Martinin tilalla eli nykyisen Talvensaaren pihapiirissä oli 1830-luvulla kivijalalle perustettu 18 x 6,5 m kooltaan oleva tuohikattoinen päärakennus. Siinä oli neljällä ikkunalla ja uunilla varustettu pirtti sekä eteinen, uuniton tupa ja kolme kamaria, joissa oli kaikkiaan viisi ikkunaa ja joissa jokaisessa oli oma tulisijansa. Pihapiiriin kuului myös erillinen eteisellä varustettu 6,3 m pitkä ja 4,8 m leveä tupa.

Edellisten tilojen varsin yksityiskohtaiset katselmuspöytäkirjat oli laatinut nimismies G. Slottsberg 1830-luvulla. Vasta 1850-luvulta on olemassa lisää katselmuspöytäkirjoja, joiden laatijana on ollut T. Ekroos. Liekö Ekroos ollut työssään edeltäjäänsä selvästi suurpiirteisempi, koska hänen laatimansa pöytäkirjatkin ovat sangen suppeita. Vai johtuneeko siitä, että kruununtilat olivat muuttumassa perintötiloiksi ja siten myös katselmukset olivat käymässä tarpeettomiksi. Niinpä Ekroos ei kuvaile pihapiirien rakennuskantaa juuri ollenkaan. Esimerkiksi Jaakkolasta hän toteaa vain, että rakennukset ovat hyvällä perustuksella ja että ne ovat punamullalla maalatut. Tallavaaran rakennukset hän arvioi olevan Sodankylän pitäjän parhaimpia.